Alkeistunti 5.4 klo n. Klo 13.30, Valmentaja: Aada
241 sanaa Suvi hylkäsi taas hetkeksi keltaisen purkkinsa parkkipaikalle. Talliin astuessaan Suvi moikkasi pienesti hymyillen muille, sitten etsisi Aadan katseellaan, joka johdatti Suvin Ilpon karsinalle. Opettajaroolissa oleva Aada johdatti tuntilaisia yksi toisensa jälkeen hoidettavan poninsa luokse ja alkoi pikkuhiljaa opettamaan vetosolmua, joka Suvilta onnistuikin, vaikka nainen oli opetellut erityylillä vetosolmun solmimisen aikoinaan. Tuttu juttu, eikä ongelmiakaan ilmennyt, sillä Ilpo on oikein kiltti poni ja käyttäytyi hyvin. Aada kertoi myös yleisesti hevosista, ja että ne ovat saaliseläimiä ja niille ihmisen päivittäisetkin esineet voivat laukaista pakoreaktion. Sitten vuorossa oli kumisualla hevosen pyörittäminen. Tämä hieroo myös hevosta, sen oli nainen myös aikoinaan oppinut. Suvi harjasi pyörivin liikkein Ilpon läpi, joka silminnähden nautti käsittelystä. kumisuan jälkeen nainen harjasi pehmeämmällä harjalla irtokarvat ja tomut karvapeitteeltä, jonka jälkeen riimu laskettiin kaulalle ja harjattiin hevosten päät pienellä, pehmeällä harjalla. Kavioiden puhdistuskin onnistui hyvin. Harjailun jälkeen Suvilla oli aikaa höpötellä ponille ja rapsutella pientä eläintä extrapaljon, joka oli kovin kivaa. Kaikki taluttivat käytävällä vuoron perään hoidettavia hevosiaan ja kun kaikki olivat kiertäneet käytävän, oli aika siirtyä maneesin talutusharjoitteluun. Tehtävänä oli esimerkiksi pujotella taluttaen, jos halusi. Suvi totta kai teki ja kokeili kaikkea hyvillä mieli, Ilpokin vaikutti tyytyväiseltä. Aada kyseli kaikkien tunnetiloja ja mielipiteitä, johon Suvi vastasi positiivisin mielin. Pikkuponin kanssa käppäily ei herättänyt naisessa negatiivisia tunteita sitten millään lailla. No, hevosten kanssa työskenteleminen muutenkaan. Hevoset ja ponit talutettiin takaisin, riimun riisuttiin ja niitä kiitettiin tunnin päätteeksi. Loppuharjailujen Suvi kävi vielä henkilökohtaisesti Aadalta kiittämässä tunnin pitämistä ennen taukoilemaan poistumista autonsa apukuskin penkille
0 Comments
Sunnuntai 4.4 alkeisvalmennus, Valmentaja: Emil Ahtinen
503 sanaa Perhoset vatsassaan Suvi kaivoi Sinipuron parkkipaikalla keltaisen Lada Niva-merkkisen autonsa ratsastussaappaitaan ja kypäräänsä. Törmätessään inspiraatiolenkillään aivan vahingossa ilmaiseen valmennukseen viimeksi, varautui nainen nyt shoppaillessaan itselleen perusratsastustamineet, joita vannoi kantavansa mukanaan vähintään autossaan. Onneksi #muotitietoinen oli ollut naisen apuna varusteiden valinnassa ja suositellut kestäviä, hyviä, mutta myös hyvännäköisiä kappaleita. Vaikka virallisesti alkeistuntinsa alkavat vasta maanantaina, nainen oli päättänyt ilmoittautua jo edellisillan valmennukselle, jotta tämä pääsisi jo hieman näkemään tallia, henkilökuntaa sekä hevosia. Tämä vähentäisi jännitystä edes vähäsen – olettaen, että valmennukselle olisi tulossa vähemmän porukkaa, kuin ratsastustunnilleen seuraavana päivänä. Spoilers, asia on näin. Ladan ovet kiinni, lukkoon, ja kypärä kainalossa talliin. Suvi tervehti tallissa olevia henkilöitä tapaansa kättään heilauttaen, hiljaa ja pienesti hymyillen. Valmentajaksi esittäytyi kovin ystävällisen oloinen, jolle Suvi selosti ratsastuskokemuksensa: eli osaa pysyä selässä, ohjata hevosta ja pysäyttää sen. Valmentaja esitteli itsensä Emil Ahtiseksi. Nainen sai tietää ratsastavansa ponilla, jota kutsutaan Sessaksi. Poni on pieni, tummanruskea ja herttaisen oloinen, joka helpotti osaltaan hyvin paljon Suvin jännitystä – sikailevat ja testailevat hevoset vievät helposti pienen tytön mukanaan. Sessa ei semmoiselta onneksi vaikuttanut. Nainen oli harmikseen saapunut tallille vähän liian myöhään, eikä ehtinyt harjailemaan ja rapsuttelemaan ratsuaan niin paljon ennen tallista poistumista, kuin olisi halunnut. Harjaaminen kavioiden putsaamiseen sujui ongelmitta, sillä niistä Suvilla oli enemmänkin kokemusta. Suitsimisessakaan ei moittimista, vähän hidasta tosin. Ainoastaan satula meni hieman turhan taakse ja satulavyö unohtui laittaa satulavyön soljista. Nämä tuli korjattua heti tallissa Suvin onneksi huomatessa asian. Kaarrossa Emil tuli vielä tarkistamaan varusteet, jotka onneksi naien oli tajunnut korjata jo tallissa. Satulavyö kiristettiin ja mies auttoi Suvin Sessan selkään, sekä jalustimien säädössä. Se oli nimittäin kovin kiikkerää sieltä selästä käsin niitä säätää. Suvi vielä Emilin poistuessa seuraavan ratsukon luokse harjoitteli itse jalan nostamista etukaaren päälle ja yritti kurottaa vastinhihnoihin. Onnistuiko? No, joo ja ei. Nainen horjahti hieman, muttei alas asti, saaden kumminkin kyseenalaistavan katseen jos toisenkin itseensä. Reaktiona punastuminen, joskin nainen yritti sivuuttaa häpeää parhaansa mukaan. Sitten pääsivät jokainen pikkuhiljaa kävelemään, kun siltä näytti. Mies kertoi hevosen ohjaamisesta ja Suvi yritti sisäistää ja oppia kaiken, joka nyt tunnetusti on mahdotonta kerrasta. Pysähdykset olivat vähän hankalia, eikä Suvi heti hoksannut jutun jujua. Sessa tuntui välillä hiipivän, välillä vähän tahmeasti lähti liikkeelle – ei se Suvia haitannut, mutta muut ratsastajat joutuivat hieman hitaammanpuoleisen ponin perässä tekemään enemmän pysähdyksiä. Kääntyminen oli helpompaa ja se olikin kivempi tehtävä, kuin pysähdykset, vaikka nitäkin joutui tekemään… Hyvä vain., harjoituksen vuoksi. Varsinkin niin kutsutut voltit olivat naisen mieleen, ne tuntuivat onnistuvan erityisen hyvin, vaikka osa valuikin soikioiksi, osa oli liian pieniä ja osa kaikkea muuta kuin ympyröitä – mutta silti kivaa! Senkin puolesta, että jos teki tarpeeksi suuren voltin, pääsi takana menevä ratsukko ohittamaan Suvin ja Sessan. Loppukäynnit tulivat juuri oikeaan aikaan: kun onnistuneita ympyröitä oli putkeen jopa kaksi ja yksi pysähdyskin, jossa ei hiivitty ja liikkeellekin lähdettiin kunnon askeleella. Laskeutuminen oli yllättäen vaikeampaa, kuin satulaan nousu. Suvi valui satulasta alas, mutta töpsähti maahan kömpelösti, pysyen kumminkin jaloillaan. Hyvillä mielin Suvi hoiti Sessan karsinassaan pois ja harjasi oikein extraa ennen kiitoksien antamista Emilille, ja matkaansa takaisin keltaisen hirmunsa luokse. Ei jäänyt viimeiseksi visiitiksi tämä kerta. |
AuthorWrite something about yourself. No need to be fancy, just an overview. ArchivesCategories |